Memento on valtamassasta poikkeava elokuva siinä mielessä, että sen kerronta etenee takaperin. Tällöin elokuvan ratkaisu on oikeastaan jo alussa, mutta katsoja ei tietenkään voi ymmärtää sen tarkoitusta, koska ei tiedä tarinaa.
Elokuva kertoo lähimuistinsa menettäneestä miehestä, joka yrittää selvitä väkivaltaa ja juonia pursuavasta elämästään kirjoittamalla asioita muistiin. Muistiinpanoissa auttavat valokuvat ja tärkeimmät asiat hän tatuoi ihoonsa.
Kerronta sopii elokuvaan hyvin, sillä pätkät joita näytetään sisältävät jokseenkin saman verran tapahtumia, kuin miehen lähimuistiin kerralla mahtuu. Muisti säilyy jonkin aikaa, mutta kun keskittyminen herpaantuu ei miehellä ole mitään käsitystä siitä mitä äskettäin on tapahtunut.
Välillä muisti katoaa kesken intensiivisten tapahtumienkin esimerkiksi takaa-ajon aikana. Tunnelma on tukala, koska ei ole varmuutta siitä, kehen voi luottaa ja kuka yrittää käyttää muistinmenetystä hyväkseen.
Mitään kovin syvää juonta ei taustalta paljastu, mutta kerronta pitää huolen siitä, että peruskuvioidenkin selvittely tuntuu mielekkäältä. Mielenkiinto pysyi yllä alusta alkaen osittain luultavasti juurikin erikoisen kerronnan ansiosta. Annan tälle leffalle arvosanaksi ****.